Category Archives: Uutiset

TDS Les Gets 2014 – Day #6 vettä tulee, kun aisaa – mut pakko raidaa!

hissitPäivä kutonen alkoi taas todella masentavasti maan ollessa taas kostea yöllisten sateiden jälkeen (taidan toistaa itseäni, hud). Ns. mutakitti oli edelleen vähän kostea edellispäivän vesikelistä ja ajokengät eivät olivat vihdoin kuivuneet. Päätimme odotella muutaman tunnin, jospa sade laantuisi… No eipä se perkele laantunut. Iskettiin kamat niskaan ja uutta linssiä crowbareihin -> menoksi. Eipää muuta tuossa säässä voinut laskea kuin La Roue Libren punaisia nopeita kurveja. Pientä tihkua oli vain kun istahdimme hissiin. Saimme kolme suht timmiä laskua alle ennen kuin alkoi tulla vettä taas kunnolla. Rata oli kyllä suht koht hitaassa kunnossa, vaikka tuntuikin että oma ajo natsasi parhaiten, mitä koko viikkona. Kolme laskua oli saatu alle niin alkoi helvetillinen vesisade… Seba seilorille riitti tässä vaiheessa ajot… Itsestä tuntui jotenkin sellaiselta, että ”ei helvetti se on vimppa päivä ja vettä tulee.. tässä häviä mittää ylös ja äkkiä”. Sisukkaasti uutta runia päälle ja hissiin. Jaksoin pari runia vielä vetää melkeen putkeen alas lasien kuivaustauoilla varustettuna. Viimeisellä nousulla tuli ihmeellinen olo, että oliko tämä nyt sitten tässä.
Kävi niin kuin Espanjassa, että viimeinen lasku jäi parhaiten mieleen – tosin pakko vähän vetää takaisin Morzinen Plenny runit kyllä olivat tämän reissun kohokohdat. Vettä tulee kun saavista kaatamalla, mutta ei tuntunut haittaavan lainkaan. Äijä oli pelkkää hymyä! Muutaman kurvia ennen hissejä huusin kypärän sisällä vielä ”muutama kurvi enää ja reissu taputeltu– ei *ttu On ollut hienoa ei s**tana!” Oli kyllä upeat fiilarit! 6 päivää ajoa välillä kokopäivä ja välillä vähemmän ilmojen vuoksi.

GOPR0043

Nyt voisi vähän summata reissua ja Les Getsiä paikkana ja paikkana tietenkin raidata.
Les Getsiin pääsi hienosti suoralla lennolla Geneveen ja sitä kautta taksilla suoraan lentokentältä kämpän ovelle Les Getsiin. Ei tarvinnut murehtia mitään rajanylityksiä tai tietullien maksuja. Taksi posotti jonojen ohi omaa kaistaa ilman mitään pysähdyksiä. Sama taksi tuli hakemaan sovittuna aikana ja viskoi meidät kamojen kanssa lentokentälle takaisin. Toisinsanoen Les Getsiin pääsee helposti ja vaivattomasti suoralla lennolla ja samana päivänä on vieläpä perillä. Paikkana Les Gets oli mukava alppikylä, missä oli paljon pyöräliikkeitä ja vuokralla oli jos jonkinlaista konkeliä täpäristä muoviseen v10c konkeliin. Hintataso oli kaupassa sekä rafloissa aika samoissa mitä Suomessa. Paikallinen ruoka oli kyllä hyvää ja joka ilta kannattaa käydä rafloissa syömässä. Les Gets tuntui olevan enemmänkin sellainen perhekeskittymä, jos vertasi esimerkiksi Morzineen. Olihan Getsissä paljon pyöräilijöitä, kun päärinteetkin olivat siellä, mutta kun vierailimme Morzinessa, niin siellä oli upea biking-meininkiä. Pyöräilijöitä oli sitten vaan niin pirusti enemmän, mitä Getsin samoissa katukuvissa. Rafloissa oli tarjolla pizzaa ja Crankworx Whisler replay-lähetyksiä jne… pyörämeisinkiä. Ensi kerralla ehkä menisin sinne majoittumaan, jos ensi vuonna sinne lähtisin. Asuuhan Tahnee Seagrave myös siellä 😉 Ajopaikkojen kannalta ei ole Getsistä mitään huonoa sanottavaa. Päähissi on tosi lähellä keskustaa ja meidän majoituksesta 3min matkan päässä pyörällä. Ja siitä pääsi käsiksi hienosti päärinteen ratoihin. Jos halusi lähteä Morzineen, joutui ajamaan pitkän siirtymän päästäkseen sinne. Tältä kantilta on ehkä turvallisempaa asua Getsissä, jos huono ilma sattuu kohdalle, on mukavampi ajaa päärinteitä. Hmm, mutta Super Morzinen puoli jäi meiltä kokonaan ajamatta, joten en sanokkaan mitään.

Upeita maisemia, upeita ratoja ja ennen kaikkea upeita kokemuksia! Kiitokset vielä matkakumppanille Seballe ja GoPro-lainasta Juhalle Kalliselle! Ensi kertaan…

kotiin2014gets

Videoita on myös tulossa… stay tuned

TDS Les Gets 2014 – Day #4 ”välipäivä” ja day #5 päärinteiden uusinnat

sakke_sekoileeNelospäivä meni kyllä aivan mappiin siltä osin, että yksi nousu ja sitä nestemäistä jäätä tuli alas perkeleesti. Tarkoitan tässä, että vettä tule siis perkeleesti… ei siellä nähnyt oikein mitään. Lasit menivät tukkoon välittömästi ja eipä siinä ollut mukava ajaa. Ensi kerralla pitää kyllä ottaa sittenkin se perkaleen haalari mukaan. Aikataulun puutteen vuoksi jäi sekin ostamatta.

Käytännössä sadepäivän varusteisiin kannattaa ottaa ensikerralla tai muulle reissulle oheiset kamat.
Näillä kamoilla pitäis sadepäivän ajotkin luonata.

  • Sadehaalari
  • Toiset ajokengät, kun toiset ovat kuitenkin märät
  • Kolmet ajolasit ja niihin tearoffeja reilusti tai filmirullat jokaiseen lasiin.

Välipäivät olivat siinä suhteessa hyviä tai tässä tapauksessa rauhalliset päivät, koska kerkeää palautua hyvin rajumman ajopäivän riennoista. Se tuppaa erikoisesti tuntumaan tuollainen 9-16 ajelu rinteessä, kun radat ovat pitempiä ja jyrkempiä ja jarrupattia oli päärinteillä runsaasti. Pattia oli runsaasti päärinteiden suosituimmalla radalla La Roue Libressä. Sen alkupää oli suhteellisen patitonta. Mitä kovemmin jarrupatteihin ajoi, sitä vähemmän ne patit kyllä tuntuivat. Edellä mainittu tuli vasta loppuviikosta huomattua, kun alkoi vauhtia löytyä paremmin alkuviikon tutustumisten jälkeen.
Valkoisesta Commencalista alko takapää lonksua pahasti sadepäivän jälkeen… Onneksi siinä oli tosiaan aikaa säätää se kuntoon. Menin iskari kourassa kämppämme vieressä olevaan pyöräliikkeeseen kyselemään uusia puslia. Osoittautuikin, että puslat olivat ok, mutta se puslien ympärillä oleva ohut holkki oli antanut periksi. Lafka verotti 8e ja pyörä toimi taas seuraavana päivänä.

Päivä vitosta ennen viinipäissä päätettiin koluta uusiksi päärinteen reitit. Tuntuu kyllä kummalliselta että ainoastaan La Roue Libreä pääsee alas asti hisseille ja mitään muuta reittiä ei käytännössä alas ole. Rinteitä kuitenkin on riittämiin, minne voisi rakentaa lisäbaanoja. Jorinat sikseen ja asiaan…
Päivä vitonen oli taas se aurinkoinen ja kuiva päivä, mutta radat eivät sitä kyllä olleet. Muta lensi mettäradoilla tarpeeksi. Bikepark reiteillä homma sen sijaan pelasi mukavasti eikä jarrupatitkaan tuntuneet niin paljoa… ehkä sormet oli jo niin turtat. Vitos päivän radat on luetetultu oheisessä listassa. Videota on tulossa ja koostetta radoista. En muista jokaista rataa kyllä ulkoa toisin kuin Switchbackissä, kun ajettiin päivä aina yhtä rataa.

  •  Vion – Net
  •  L`arpetta
  • L` Escape
  • The Shore
  • The Tomahawk
  • La Roue Libren alaosaa
  • Le Freeride du Canyone (täällä kuuluisa kanjoni tupla – käytännössä niitä oli kaksi)

WP_20140812_002Ratalistasta haluan nostaa freeride du canyonen radan esille, koska se on kuuluisa kanjoni tuplahyppyreistään. Kyseisiä hyppyjä oli kyllä kaksin kappalein reitillä. Harmi vain että kyseinen rata oli käytännössä aivan ajokelvottomassa kunnossa  alku ja keskivaiheilta, koska löysää mutaa oli niin paljon että ei rullannut minnekään. Rata oli kuitenkin upea kokemus ajaa vaikka tunkkausta olikin. Alkuosa oli perinteistä luonnon dooheeta juurikoilla ja off camper mäkiosuuksilla. Keskivaiheilla oli shore-laiturit ja kakkoslinjaa olisi kuivaa päässyt ajamaan suoraan kanjonin keskelle ns. päälinjaa. Se tässäkin radassa oli hyvää, että siellä on niin paljon linjavalintoja että kokemattomampi kuskikin pärjäisi siellä hienosti. Shore-laiturien jälkeen alkoi kanjoni osuus. Kanjonin pohjalla pystyi ajamaan koko matkan käytännössä alas asti. Pohja oli todella kivikkoista ja kivihyllyjä oli useita matkan varrella alas ja tuntui että joustot joutuivat todella koetukselle. Tätä rataa emme valitettavasti enää ajaneet alas toista kertaa tunkkauksen takia. Pakko jättää ensi vuoden reissuunkin jotain…taidan toistaa itseäni 😀

TDS Les Gets 2014 – Day #2 mutaralli ja Morzinen paratiisi day #3

sadepäivä_gets2014

Päivä kakkonen meni oikeastaan aika mappiin kovan vesisateen vuoksi. Ei tänne kuitenkaan olla tultu pitelemään sadetta. Aamulla oltiin ennen ysiä valmiina lähtemään. Kun pääsimme parkkitallista ulos, meitä odotti kunnon vesisade….” Voi Le Perkele!” Odoteltiin, mutta ei se laantunut.
Yritettiin uudelleen kolmen maissa ja satoi silloinkin kunnolla. Kolme nousua vedettiin puhtaassa sateessa ja edellisen päivän kovan ajopäivän jälkeen paikat oli aika hajalla muutenkin. Tear offit ja pyyhkeet eivät auttaneet käytänössä lainkaan näkyvyyteen. La Roue Libre oli suht nopeassa kunnossa ajatellen sitä, että oli satanut pirusti yön ja päivän aikana. Osa kurveista oli täysin mutalillua. Tuo kolme laskua La Roue Libreä riitti ainakin itselle…olihan tässä aikaa vielä koko viikko ajella paremmissa keleissä toivottavasti. Mutta hauskaa oli ajaa silti, vaikka paikat olivat läpimärät varsinkin Le Pöllön Silmästä.

 

seba-retour

Päivä kolmonen alkoi täysin eri meisingeillä kuin kakkonen. Sääennusteet lupailivat koko päiväksi puhdasta auringonpaistetta ja lämmintä keliä muutenkin. Oli siis Morzine-keikan aika, koska päivä kakkosella emme tuonne päässeet / lähteneet.
Päärinteeltä ylös ja kohti ”Retour Morzinea”, mikä oli merkitty punaisella ja +10 nousua. Tuo rata oli käytännössä siirtymää koko matka morzineen ja muta lensi. Jouduttiin tönäämään pieni mäki ylös. Siirtymän keskivaiheilla Pre Grandissa oli jäätävän kokoinen kanjoni, mikä ylitettiin sillan kautta.
Morzinessa oli pirun upea fillarimeininki. Baareissa mainostettiin Whistlerin Crankworks uusintoja viikolta ja samalla ilmaiseksi pyöräpesua, kun osti esim bissen. Porukkaa oli kuin pipoa pyörien kanssa liikkeellä ja gondoli-hissiin joutui jonottamaan, mutta pitkätkin jonot sujahtivat läpi auringonpaisteessa nopeasti.
Päästiin ylös asti ja meidän piti ajaa punainen The Roots läpi, mutta sellaista rataa ei enää ollut. Dillet kattonu puolet reissusta vanhaa reittikarttaa – ”no mitä hitto siin on ku airlinee ei näy tässä…onko se poistettu!?” Oikee reissaajat asialla ja biking-patailijat. Meillä oli vuoden 2013 reittikartta ja ko. rata oli täysin metsittynyt. Oli siis kaksi vaihtoehtoa lähteä alas, joko Morzine black runia tai sitten family line sinistä…Seba päätti että nyt lähetään mustaa! Kyseinen rata oli kuvattu Danny Hartin toimesta kunnon vesisateessa ja rata näytti videolla ainakin upealta. Ja itse ajettuna voin sanoa, että rata oli upein rata mitä olen koskaan dh-pyörällä ajanut. Alkupätkä oli mukavaa bermipommitusta ja välillä visiitti metsässä ja keskivaiheen rinteen motopatit ja stepdown sekä muutamat hypyt toivat upeaa vaihtelua. Käytännössä tuolla radalla oli kaikkea kivikoista juurakkoon ja hypyistä stepdownehin, mitä dh-radalla tarvitsee olla unohtamatta jyrkkiä vauhdikkaita kohtia. Vauhtia oli runsaasti, varsinkin radan keskivaiheilla, jossa pystyi syöttämään huoletta Le Gulli Auki. Rata oli kyllä niin rankka, ettei sitä jaksanut millään ajaa putkeen alas reipasta tahtia. Tässä oli reissun parasta antia ainakin allekirjoittaneelle. Jälkeenpäin tietoja saaneena radan nimi on The Plenny.

 

sakke-retour
Loppupäivä ajettiin päärinteen punaisia ratoja ja näimme FMD Racingin Neil Stewartin ja Konan Connor Fearonin ajamassa Mini Jump Parkin tuplat… Alhaalla ko. kavereita ei enää näkynyt. Olisi varmaan pitänyt lähteä perään…
Matka olisi täydellinen, jos näemme vielä loppuviikolla Tahnee Seagraven. Sitä odotellessa… taitaa kuitenki merihauta olla muissa maisemissa raidaamassa. Ellei Tahneeta näy, onneksi brittiläiset mimmiraidaajat auttoivat tässä asiassa. Muutaman kerran sai olla suhteellisen monttu auki tai Le Gulli Auki 😉

Tähän samaan syssyyn on myös hyvä todeta, että perheenäiditkin raidaavat lastensa kanssa tosi ahkerasti. Vaatii kyllä aikamoista uskallusta lähteä niitä sinisiäkin ajamaan tai vaikka vihreitä melkein nolla kokemuksella tai ainakin vähällä ja vuokravehkeillä.
/Seilorit Sakke ja Seba

TDS Les Gets 2014 – Reissupäivä ja day #1 ajot

Homma lähti liikkeelle 3h aikaisemmin, kun kukko pieraisee aamulla. Tunnin nukkuneena ja täysin täpinöissä hyppäsin Seban autoon konkelin kanssa ja siitä dösäasemalle. Bussireissulla sai vaivoin nukuttua maksimissaan tunnin.

lesgets-lähtö2014

Lentokentällä kaikki sujui tällä reissulla mukavasti, kun pyörät olivat jo ilmoitettu etukäteen. Tosin Finnairin konkelien kuskaushinta oli nyt 150e eli 75e per suunta. Taisi viime reissulla käydä tuuri, koska silloin veloitettiin vain 75e ja saatiin rahaa vielä siitäkin takaisin väärästä laskutuksesta. Lento oli aika peruskauraa ja me istuttiin eri puolilla koneita ja joku jästipää (Sakke) oli heti jättänyt kamoja linja-autoon . Ei voinut sit kuunnella musaa koko lennolla.
Touchdown oli täysin ajoissa Genevessä eli 11:10 paikallista isojen käkikellojen aikaa. Tavaroiden noutaminen tapahtui suhteellisen kivuttomasti. Ainoana nyanssina lentoasemalla oli ”pommiuhka” (epäily, mutta sitä pitää käsitellä pommiuhkana suoraan). Porukka oli suhteellisen sekaisin tunkemassa pienistä lävistä ulos ja osa kello kalleista tunki vastakarvaan.  Taksikuskimme mukaan tuollaista ruuhkaa ei ole ennen nähty. Olimme tosiaan tilanneet taksireissun Geneve – Les Gets välille ja meitä vastassa oli kuski kyltti kädessä, jossa luki ”Sebastien Sandell”.

Taksi kannattaa ehdottomasti ottaa omien kokemustemme perusteella, koska reissu Genevestä Les Getsiin oli suhteellisen monen mutkan takana ja rajanylitys + tietullit päälle. Jaettu taksikeikka maksoi 75e ja privaatti 150e suunta. Saimme jaetun taksin ja pääsimme 75e. Tuo on tosiaan edullinen verrattuna siihen, että emme tarvitse autoa Les Getsin päässä lainkaan. Toinen hyvä asia on se, että ei tarvitse patailla sen suunnan kanssa yhtään. Voi nauttia upeista vuorimaisemista ja nojata taakse.
Mitä lähemmäs saavuimme Les Getsiä, sitä upeimmiksi maisemat muuttuivat. Maisemat olivat niin upeita, että veti jopa hiljaiseksi. Ilma oli mitä upein ja 28 astetta sekä auringonpaista päällä.

Saavuimmu paikalle, mutta meillä oli aluksi pienoinen ongelma… Mistä haemme avaimet? Kadun nimi on Les Au Dàmox X Y Z 223 jne.  Seba haki paikkaa aluksi kuumeisesti ja itse olin kamavahdissa. Muutaman soittonumero kikkailun jälkeen Seba sai jonkun madmoisellen luurin päähän ja hän tuli päästämään meidän ineet.

Kämppä osoittautui kyllä tässä kohtaa osittain pettymykseksi. Ei näyttänyt yhtään samalta kuin kuvissa ja kaiken lisäksi parisänky ja sohva petivermeinä. Eli hyvä, ettei meidän mukaan tullut ketään. Olisi esimerkiksi Pallo saanut nukkua Seban vieressä lusikassa.

Pyörät oli saatu reissupäivänä kuntoon hyvissä ajoin ja omat tubeless-touhutkin alkoi pelaamaan kun renkaassa pysyi maailma. Ilma oli upea ja mistään mudfestista ei ollut tietoakaan. Olisi käytännössä voinut ajaa wifebeateri päällä iltapäivällä, kun hätyytteli hellelukemia auringossa.

 

Fiilarit katossa

 

Mutta siten itse ajoon… tutkailimme ensin lähirinteen radat. Ajoimme pari sinistä runia eli aluksi löysät pois ja tämän jälkeen punaista runia alle. Sinisetkin radat olivat paikkapaikoin todella jyrkkiä ja uskomattoman paljon tiukkaa switchbacks kurvia. Muutamia ratoja mainitakseni… Tomahawk, The Shore, La Roue Libre, Triple8, Larpette, Mini Jump Park, La Dejantee ja Le-Vion Net. Ensimmäinen ajopäivä oli onnistunut ja jäi upeet fiilikset päälle. Oma suosikkini oli ehdottomasti La Roue Libre + Mini Jump Park päälle. Ranskikset osaa kyllä tehä nokkia, missä on hyvä reenata! Kumpikaan ei kaatunut ekana päivänä…pysyi siis lapasessa hyvin. Jarrupatit meinasivat vaan syödä kämmenpohjat.

Moni TDS-fani varmista haluaa kuulla oliko rinteessä naisia… Oli ja paljon! Siinäkin suhteessa olimme tulleet oikeaan paikkaan. Britti-mimmijä yyber setupeilla… Marry me! NAM 😀
Ehkä tähän on hyvä lopettaa parin päivän summaukset

 

seban sirkuspyörä
”Seban 21,2` sirkuspyörä kulki kivasti ekana päivänä”